maanantai 3. kesäkuuta 2013

feelings

Vuosi on kulunut siitä, kun kuvittelin mun elämäni parhaan ajan alkavan. Ja toisaalta se oli parasta. Tutustuin mahtaviin ihmisiin, koin upeimpia muistoja. Olen perjantaista asti maannut kotona oksentaen ja kuumeessa, nukkuen. Ollaan epäilty ruokamyrkytystä, auringonpistosta ja kaikkea. Tänään istuin suihkussa tunnin ja aloin pitkästä aikaa ajatella. Vain minä ja mun ajatukset. En edes muista koska olisin tehnyt niin viimeksi. Kerrankin en ajatellut sitä, kuinka paljon tuhlaan vettä, vaan sitä kuinka hyvältä pitkästä aikaa tuntui. 
aaaa
Koko vuoden olen nauttinut harrastuksestani, töistäni, kavereistani ja rakkaistani. Olen kasvanut ihmisenä ja oppinut ajattelemaan asioita itse ja selkeämmin. Ehkä selkämmin ajattelu ei sovi minulle. Tuomitsen liikaa ihmisiä, vaikka en siihen pyri. Olen kateellinen, vaikka en siihenkään pyri. 
aaa
Ehkä vasta kun sen kokee tietää mitä tarkoittaa loppuun palamisella. Se kun yrittää kokoajan kovemmin ja kovemmin, yrittää olla paras, eikä suostu murtumaan. Olen ajatellut, että itkeminen on heikoille, enkä itke. Kun lopuksi sen tajuaa, että se ei ole riittänyt. Ja lopuksi kun ei siitä kenellekkään sano, miten suunnattoman pahalta se tuntuu. Ja tajuaa, että et ole antanut aikaa ajatella epäonnistumista, se tuntuu vielä pahemmalta. 
aa
Ihmisten tuomitseminen, vihaisuus ja oma epäonnistuminen olivat pahimpia mitä saatoin kuvitella. Kilpailen jatkuvasti ihmisiä vastaan. Jokaista. Haastan itseäni enemmän ja enemmän kokoajan. Ja vaadin myös itseltäni enemmän. Kontrolloin kaiken. 
a
Tällä hetkellä maailmassa on vain yksi ihminen kenen kanssa minun ei tarvitse yrittää olla ketään muuta parempi, kenen kanssa virheeni eivät ole anteeksiantamattomia, vaan hassuja kömmähdyksiä. Tällä hetkellä tiedän, että tiedät että puhun sinusta. Ja tällä hetkellä lasken vain sekuntteja, että pääsen viereesi olemaan vain minä.

6 kommenttia: